Ja aurinko paistaa yhä edelleen! Iltapäivä on kulunut ihmissuhdekysymysten parissa. On kätelty, keskusteltu, halailtu, tehty tiukkoja kysymyksiä, tavattu Lempi ja Toivo sekä Lahja ja Kusti ja tietysti Igor. Mietitty porukalla rakkauden kysymyksiä, tykästymisiä, ihastumisia, rakastumisia, rakennettu parisuhteen palikkataloa, pohdittu riitelemisen taitoja, tunteiden tunnistamista ja aikuiseksi kasvamista. On mietitty unelma miehiä ja unelma naisia, välillä huumorilla ja joskus enemmän tosissaan. Jokainen meistä kaipaa vierelleen rakkaita ihmisiä, mutta miten heidän kanssaan sitten pärjäisimme. Liisa-pappi kertoi taatastaan, joka nuorille seurustelevaisille aina muisti muistuttaa: "Ensin ne siihen hinkuu ja sitten ne siinä vinkuu" Kuinka mukavaa on rakastua ja ihastua, mutta miten pitää ihmissuhteesta huolta, niin, että selvitään myötä- ja vastoinkäymisissä? Tärkeitä eväitä nuorilla oli tiedossa jo monta: puhuminen, anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen. Näillä pärjää jo pitkälle. Keskeistä on myös se, että pitää huolta itsestään ja kertoo mitä kaipaa ja tarvitsee.
Janitan kertoma suuri viisaus oli se, ettei anna auringon laskea riidan ja kiukun ylle. Ristiriidat on hyvä sopia ennen nukkumaanmenoa- periaate sopii niin parisuhteeseen kuin kaverisuhteisiinkin. Laura- open jakama viisaus oli toisen erilaisuuden ymmärtäminen. Asko jakoi runsain mitoin hyviä elämänviisauksia, joista keskeinen oli toisen kunnioitus. Muitakin ideoita ja vinkkejä oli ...mites se olikaan, että Lappiin, vaellusleirille, autiotupaan, sormet ylälaverille ja ...sitten sormisilittelyä ja avot!! Tai lähettää kirje--- ja niitähän "Lappi ykkösen posti, postilokero 4567890101 Luminenän seikkailumaa"- osoitteeseen tulvii runsain määrin. Tiitus isonen tosin säikähti, että eivät kaikki kirjeet ole kosiokirjeitä... hän oli lähettänyt tänään kymmeniä kirjeitä ja flaksi olisi melkoisen hyvä. Tiitus tuli katumapäälle!
Iltayön ohjelmaan on tulossa ylläreitäkin, joita ei leiriläisille vielä kaikkea kerrottu. Liikennöitsijämme ER-matkat järjesti meille mukavaa yllätystä sekä tulevaan yöhön, että huomiseen päivään. Joten kiitos Eero!
Liisa-pappi on nilkuttanut koko päivän innolla leirin mukana, viimeksi tuli siivottua leivänmurut ja kaakaonpurut, kun porukka teki eväitä yövaellukselle ja huomiseksi aamupalaksi. Keittiön väki meitä kärsivällisesti palvelee ja hoitelee, ja kyllähän meille ruoka maittaakin! Illalla tankattiin noin 120 sämpylää, monta pannullista kahvia ja 8 litraa mehua. Ehkä näillä pärjätään aamuun. Ja perjantaiksi saimme tehdä pitsa tilauksia...pitsataksia ei Luminenänmaahan tilata, vaan porukalla mennään keittiölle leipomaan. Meitä on monta hyvää kokkia!
Luminenänmaan lomakylään on tupsahtanut muitakin lomalaisia. Illalla saapui Luontoradion kuuluisa radioääni Veikko Neuvonen. Liisa -pappi innokkaana lintuihmisenä pohtii, miten mukava olisikaan Veikon seuraan lyöttäytyä linturetkelle.. Samoin saimme eksoottisen Land rover-matkailijapariskunnan. He olivat pelkkää hymyä saavuttaessaan tämän päivän aikana unelmansa ja kiivettyään Noitatunturin huipulle. Toista päivää meitä on viihdyttänyt pikkuinen, suloinen, valkoinen lankakerä, samojedipentu Töpsy ja tänään talonvahdiksi (siis koko päiväksi pihaan nukkumaan) saapui vähän isompi vetokoira samojedi Kaunis. Kauniita ovat kumpikin ja pehmoisina karvaturreina ovat leirimme hellyyden kohteina.
Jos metsään haluat mennä nyt...kuulet varmasti riparijoukkomme iloiset äänet. Matka huipulle etenee ja tunturinvalloittajien hymy laajenee. Melkoisia saavutuksia ja elämyksiä. Joten kotiväelle riittää paljon kerrottavaa ja lukematon määrä kuvia näytettäväksi. Ja miten hienoa on tutustua ihan uudella tavalla omaan ripariryhmään, kuunnella isosten koskettavia ja avoimia kertomuksia ( kiitos Piialle tämän illan rohkeudesta!), laulaa sydämen pohjasta, nauraa vedet silmissä ja hiljentyä niin, että kuulee omat sydämen lyönnit. Tämä on elämää! Rakkaat terveiset sinne etelään.
