Leiriläisten päiväkirjasta: Perjantaina saimme nukkua myöhään, koska olimme yöllä vaeltamassa ja saunomassa. Perjantaipäivä alkoi leiriskaboilla, jonka jälkeen oli lounas. Lounaan jälkeen lähdimme käymään Pyhällä kaupassa ostamassa eväitä sekä tuliaisia kotiin viemisiksi. Meillä oli perjantaina vähän erilainen päivällinen, sillä kokkasimme itse pizzaa. Päivällisen jälkeen oli ryhmikset, saunat, iltapala ja päivän huipentava iltaohjelma ja iltahartaus.

Näin siis perjantaipäivästä- jota haikeana muistelemme nyt, kun on lauantai ja leiri on päättymässä.

Liisa-papin päiväkirjasta: Lauantaina vietimme juhlallisesti Pääsiäispäivän juhlajumalanpalvelusta Niilon ryhmän johdolla. Juhlatunnelmasta oli hyvä siirtyä oppituntien kertaukseen ja loppukokeeseen. Nyt kokeetkin on tarkastettu ja palautettu. Kotiväelle ilolla ja riemulla ilmoitamme, että kaikki Lappi 1 leiriläiset ovat läpäisseet loppukokeen ja kunniamaininnoin varustettuina konfirmoidaan sunnuntaina 20.6. klo 10 Ylöjärven kirkossa.
Tämän hienon ryhmämme juhlaa odotamme innolla ja haikeudellakin. Yksi tärkeä kappale matkaa on kuljettu yhdessä. Toivottavasti joukkomme saa olla yhdessä koolla Kellarin nuortenilloissa ja isoskoulutuksessa ja monessa muussa nuorten toiminnassa. Toivon todellakin, että nämäkin nuoret löytäisivät seurakunnasta itselleen hyvän kasvupaikan ja että me työntekijät osaisimme heitä taidolla ja ymmärryksellä tukea kohti aikuisuutta.

Kasvatustehtävä, joka on alkanut kastejuhlasta on nyt saanut vahvistusta rippikoulussa. Tästä eteenpäin te vanhemmat olette rukouksillanne ja rakkaudellanne vahvistamassa sitä mitä on kylvetty. Taivaan Isä teitä siinä siunatkoon !

Siivousryhmät ovat nyt vallanneet Luminenänmaan Oravarannan. Tomutus ja pöllytys, pesut ja kuuraukset tekevät tilaa seuraavalle ryhmälle. Lappi 2 saa toivottavasti yhtä hienot ilmat ja tunnelmat kuin me. Kaikkea hyvää teille ja kaikkea hyvää meille. Bussimme starttaa Heikin johdolla iltaohjelmien ja iltapalan jälkeen noin klo 19. Matkalla treenaamme konfirmaatiolaulua ja levähdämme. Puolen yön tietämissä pysähdymme Ouluun evästankkaukselle ja laskettelemme turvallisesti kohti etelää. Jätämme Lapin aurinkoiset kelit ja sinisen taivaan- etelässä kuulemma sataa vettä!Sunnuntaiaamuna klo 7-8 onnellinen leirijoukkomme laskeutuu kirkon parkkipaikalle. Taivaan Isä meitä matkallamme siunatkoon ja terveiset kotiväelle: täältä saapuu väsyneitä mutta onnellisia leiriläisiä!

Tapaamisiin konfirmaatiojuhlassa su 20.6. klo 10 Ylöjärven kirkossa. Rippikoululaiset saapuvat kirkkoon viimeistään klo 9 valokuvaa varten. Harjoitukset ovat kirkossa torstaina! Näin päätän raporttini Pyhätunturin maisemista 12.6.2010 terveisin : Liisa-pappi sekä koko mahtava Lappi 1 porukka

Lauantain leiripäivä valkeni kauniissa auringon paisteessa, kuten koko leirimme. Perjantain peli-pitsa-Kairosmajalla piipahdus-ryhmis-leppoisamissikisapäivä sujui mukavasti. Nyt edessä ovat loppukokeet, siivoukset ja lähtöpäivän herkät hetket. Ulkoläksyt on kaikki suoritettu hyvissä ajoin, nyt pohdimme elämän suuria kysymyksiä aamupäivän aikana kertauksessa ja sen jälkeen kokeessa. Tsemppiä kaikille!
Leiri on ollut hieno juttu! Kaikilla on ystäviä ja kavereita. Olemme syöneet ja nukkuneet hyvin. Olemme pohtineet, laulaneet, keskustelleet ja nauraneet paljon yhdessä. Seuraksemme olemme saaneet laulukuoroon nyt lämpimän sään myötä muutaman hyttyisenkin..

Muutamana päivänä on vähän nuhistu nuhassa tai kähisty kurkkukivussa. Perjantaipäivänä piipahdettiin kaksi kertaa tarkistuskäynneillä Pelkosenniemen terveyskeskuksessa, jossa saimme erinomaisen hyvää palvelua. Liisa-pappi melkein nukahti laboratorion lepotuoliin ja seuraava potilas taisi ottaa siinä torkut. Liisa-pappi sai piikin kipeään jalkaansa ja toivoo, että nilkutus helpottaa ainakin ennen konfirmaatiojuhlaa. Laura-ope on ollut hyväs vauhdis, nauttinu mönninkäisistä jasaunonut innokkaasti. Asko pitää jämäkyydellä ja huumorilla kaikki langat käsissään erinomaisella rutiinilla ja kokemuksella. Juha-apulaisjuoksupoika toimii välillä taksikuskina, monistajana,saunanlämmittäjänä, remonttireiskana ja varsinaisessa tehtävässäänkin uimavalvojana- mutta ensin piti purkaa ja rakentaa laituri! Apuri Janitan ohjelmavarasto on loppumaton ja melkoinen teatterikorkeakoulun oppilasjoukko ovat ihanaiset isoisemme Laura, Pia, Petra, Mari, Sanni, Niilo, Tiitus ja Juuso.Upeita nuoria! Ja mitä sanoisinkaan näin aamuvarhaisella leiriläisistämme. Hienoja ja ihania nuoria! Teistä olemme kiitollisia ja teidän puolestamme haluamme rukoilla jatkossakin. Myös teidän perheittenne puolesta. TIK=Taivaan Isä kanssanne! Mutta nyt aamupuurolle...

Leirillä on turvallista kun on tällainen vahtikoira

Yövaelluksella

Kuvia

Jos metsään haluat mennä nyt...

Tulet yllättymään, sillä Soutaja-tunturin rinteiltä kuuluu iloinen puheensorina. Lappi 1 valloittaa näillä minuuteilla Soutajan kodan ja makkaranpaistotankkauksen jälkeen tunturin huipun. Yöttömän yön reissu on tänään totta.

Ja aurinko paistaa yhä edelleen! Iltapäivä on kulunut ihmissuhdekysymysten parissa. On kätelty, keskusteltu, halailtu, tehty tiukkoja kysymyksiä, tavattu Lempi ja Toivo sekä Lahja ja Kusti ja tietysti Igor. Mietitty porukalla rakkauden kysymyksiä, tykästymisiä, ihastumisia, rakastumisia, rakennettu parisuhteen palikkataloa, pohdittu riitelemisen taitoja, tunteiden tunnistamista ja aikuiseksi kasvamista. On mietitty unelma miehiä ja unelma naisia, välillä huumorilla ja joskus enemmän tosissaan. Jokainen meistä kaipaa vierelleen rakkaita ihmisiä, mutta miten heidän kanssaan sitten pärjäisimme. Liisa-pappi kertoi taatastaan, joka nuorille seurustelevaisille aina muisti muistuttaa: "Ensin ne siihen hinkuu ja sitten ne siinä vinkuu" Kuinka mukavaa on rakastua ja ihastua, mutta miten pitää ihmissuhteesta huolta, niin, että selvitään myötä- ja vastoinkäymisissä? Tärkeitä eväitä nuorilla oli tiedossa jo monta: puhuminen, anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen. Näillä pärjää jo pitkälle. Keskeistä on myös se, että pitää huolta itsestään ja kertoo mitä kaipaa ja tarvitsee.

Janitan kertoma suuri viisaus oli se, ettei anna auringon laskea riidan ja kiukun ylle. Ristiriidat on hyvä sopia ennen nukkumaanmenoa- periaate sopii niin parisuhteeseen kuin kaverisuhteisiinkin. Laura- open jakama viisaus oli toisen erilaisuuden ymmärtäminen. Asko jakoi runsain mitoin hyviä elämänviisauksia, joista keskeinen oli toisen kunnioitus. Muitakin ideoita ja vinkkejä oli ...mites se olikaan, että Lappiin, vaellusleirille, autiotupaan, sormet ylälaverille ja ...sitten sormisilittelyä ja avot!! Tai lähettää kirje--- ja niitähän "Lappi ykkösen posti, postilokero 4567890101 Luminenän seikkailumaa"- osoitteeseen tulvii runsain määrin. Tiitus isonen tosin säikähti, että eivät kaikki kirjeet ole kosiokirjeitä... hän oli lähettänyt tänään kymmeniä kirjeitä ja flaksi olisi melkoisen hyvä. Tiitus tuli katumapäälle!

Iltayön ohjelmaan on tulossa ylläreitäkin, joita ei leiriläisille vielä kaikkea kerrottu. Liikennöitsijämme ER-matkat järjesti meille mukavaa yllätystä sekä tulevaan yöhön, että huomiseen päivään. Joten kiitos Eero!
Liisa-pappi on nilkuttanut koko päivän innolla leirin mukana, viimeksi tuli siivottua leivänmurut ja kaakaonpurut, kun porukka teki eväitä yövaellukselle ja huomiseksi aamupalaksi. Keittiön väki meitä kärsivällisesti palvelee ja hoitelee, ja kyllähän meille ruoka maittaakin! Illalla tankattiin noin 120 sämpylää, monta pannullista kahvia ja 8 litraa mehua. Ehkä näillä pärjätään aamuun. Ja perjantaiksi saimme tehdä pitsa tilauksia...pitsataksia ei Luminenänmaahan tilata, vaan porukalla mennään keittiölle leipomaan. Meitä on monta hyvää kokkia!

Luminenänmaan lomakylään on tupsahtanut muitakin lomalaisia. Illalla saapui Luontoradion kuuluisa radioääni Veikko Neuvonen. Liisa -pappi innokkaana lintuihmisenä pohtii, miten mukava olisikaan Veikon seuraan lyöttäytyä linturetkelle.. Samoin saimme eksoottisen Land rover-matkailijapariskunnan. He olivat pelkkää hymyä saavuttaessaan tämän päivän aikana unelmansa ja kiivettyään Noitatunturin huipulle. Toista päivää meitä on viihdyttänyt pikkuinen, suloinen, valkoinen lankakerä, samojedipentu Töpsy ja tänään talonvahdiksi (siis koko päiväksi pihaan nukkumaan) saapui vähän isompi vetokoira samojedi Kaunis. Kauniita ovat kumpikin ja pehmoisina karvaturreina ovat leirimme hellyyden kohteina.

Jos metsään haluat mennä nyt...kuulet varmasti riparijoukkomme iloiset äänet. Matka huipulle etenee ja tunturinvalloittajien hymy laajenee. Melkoisia saavutuksia ja elämyksiä. Joten kotiväelle riittää paljon kerrottavaa ja lukematon määrä kuvia näytettäväksi. Ja miten hienoa on tutustua ihan uudella tavalla omaan ripariryhmään, kuunnella isosten koskettavia ja avoimia kertomuksia ( kiitos Piialle tämän illan rohkeudesta!), laulaa sydämen pohjasta, nauraa vedet silmissä ja hiljentyä niin, että kuulee omat sydämen lyönnit. Tämä on elämää! Rakkaat terveiset sinne etelään.

Iankaikkisten kysymysten äärellä

UROSSIMPANSSIT KIRJOITTAVAT: Ollaan syöty taas paljon ja opittu seurakunnasta ja Pyhästä Hengestä ja kuulemma pelailtu numeropelejäkin.
Leiriolympialaisissa oli hullun hauskaa! Päivällisenä oli nakkikastiketta ja perunaa.
Urossimpassit jyrää!
Terveisin Urossompanssit eli Konsta, Henri, Stina, Jani L ja Henri.

LIISA-PAPIN PÄIVÄKIRJASTA:
Torstai-päivä valkeni aurinkoisena ja kauniina. Tuulikki-emännän herkullinen uunipuuro lakkakiisselin kera aloitti mukavan päivän. Ei ihan joka päivä kotona ole tällaisia aamupuuroja! Hyvin eväin varusteltuina siirryimme Lauran ryhmän aamujumalanpalvelukseen. Jumiksen teemana oli Pitkäperjantai ja näistä teemoista olikin luontevaa siirtyä oppitunneille, joissa käsiteltiin surun ja kärsimyksen teemoja. Miten harvoin tuleekaan pysähdyttyä tällaisella joukolla miettimään mitä tarkoittaa taivas, toivo, lohdutus, kuoleman pelko ja miten elämään löytyisi sellaista vahvaa turvaa, joka kantaa myös murheiden ja huolien keskellä. Vaikeat ja raskaatkin aiheet saivat meidät hiljaisiksi. Muistelimme myös monia sukulaisia ja läheisiä, jotka ovat siirtyneet ajasta iäisyyteen. Kuolema tuntuu joskus pelottavalta ja kaukaiselta, joskus sen läheisyydessä voi kuitenkin tuntea myös iankaikkisen elämän toivon ja taivaan ja Taivaan Isän läheisyyden. Tärkeää on nyt keskittyä hyvään elämämään ja luottaa siihen, että olemme taivastiellä ja taivas voi olla turvallinen koti, sitten kun on meidän vuoromme. Suuri kiitollisuus heräsi vanhemmista ja läheisistä, mummuista ja vaareista, jotka ovat vielä läsnä elämässämme. Levyltä kuuntelemamme Mikko Kuustosen laulama virsi sanoitti lopuksi oppitunnin tunnelmaa "Oi Herra jos mä matkamies maan, lopulla matkaa, nähdä sun saan"

Toisen oppitunnin käytimme rukoukseen. Mietimme mitä tarkoittavat pyynnöt, kiitokset, esirukoukset ja siunaukset. Miten mukavalta tuntuukaan jos kaverin tai ystävän kirjeesseen voisi loppuun merkitä TIK= Taivaan Isä kanssasi. Siinä olisi toivotuksena parasta mitä voisi lahjaksi antaa, siunauksen toivotus. Kirjoitimme tunnilla myös esirukousaiheita omaan konfirmaatiojumalanpalvelukseemme ja muistimme kotiväkeä ja ystäviä. Kiitos-aiheita olivat leiriporukka ja terveys, ystävät ja perhe. Näistä lisää juhlassamme su 20.6. klo 10

Iltapäivän hiljentymishetkessä olemme lukeneet Markuksen evankeliumia. Samaan aikaan pieneen luokkaan on ahtautunut 35 nuorta tyynyineen. Hiljaisuuden keskellä kaikuvat vetäjien lukemat evankeliumin jännittävätkin kertomukset. Ehkäpä tasaisen lukemisen tahdissa, joku on ehtinyt torkahtaakin, mutta mikä olisikaan sen siunatumpi hiljaisuuden retriitti- hetki, kuin nukahtaa pomon lukemiin evankeliumitekstin jakeisiin.Onneksi pian on kahvia ja Tuulikin tuoreita herkkuja, siitä saamme virtaa loppupäivän ohjelmiin. Tänään ohjelmassa vielä yövaellusta ja vaikka mitä mukavaa!

Kuvia

Kuvia

Leiriolympialaisten huumaa

Tosi pomo vauhdissa

Leirin pomot

LEIRIPÄIVÄKIRJA 8.6.

SANNI JA TIITUS KIRJOITTAVAT 8.6.
Tänään oli ensimmäinen vaelluspäivä ja sää oli onneksi kohtuu hyvä. Aamupalan jälkeen lähdimme klo 9.30 kohti Pyhän luontokeskusta.
Vaellusreitillä oli kauniita maisemia!
Kohokohtia olivat Pyhäkasvteen putous, makkaranpaisto ja portaat. Tunturit olivat hienoja!
Neljän aikaan lähdettiin kaupan kautta kohti Luminenän seikkailumaata.
Leiriskabana oli saappaanheitto ja sen veivät Tiituksen ja Sannin Aropuput : ) Tiitus joutui uhrautumaan ryhmänsä puolesta ja sai saappaasta päähänsä. Skabojen jälkeen syömään ja sieltä saunaan, ensin tyttöjen vuoro ja sitten poikien.
Ruoka on ollut hyvää ja isosten iltaohjelma huippuluokkaa! Iltahartauden jälkeen nukkumaan ja seuraavaa päivää odottelemaan.

Tunnelmakuvia leiriltä

Liisa-papin päiväkirjasta 9.6.

Säätiedotuksissa on luvattu kylmää ja sadetta. Tosiasiassa sadetta ei ole nähty ja paitahihasillaan tarkenee pihalla ihan hyvin. Auringon paiste herättää meidät aamulla varhain- siis aurinko käy piipahtamassa aamuyöllä vain pienen hetken Mairivaaran takana ja aamusta lähtien seuraamme auringon kulkua Maa-Soutajan ja Ranta-Soutajan takaa Pyhätuntureiden huipuille. Leppeä kesätuuli virkistää mieltämme ja oloamme. Ei rasita rinkka, räkkä eikä rakka. ( siis reppu, sääsket eikä tunturirinteen kivikkoinen kulkureittikään) Iloisin mielin Lappi 1 leiri jatkaa kulkuaan. Tiistaipäivän vaellus Isokuruun, Pyhänkasteenputoukselle ja Karhunjuomalammelle oli nuorille ja vanhemmillekin elämys. Isonkurun päässä joukkomme tapasi myös Salon seurakunnan rippikouluryhmän, jota Kairosmajan Kari ohjasi samalle Isokurun reissulle. Jotta pitkospuille ei tullut ruuhkaa, vietti oma leiriryhmämme aamun jumiksen kansallispuiston rajalla. Tiistaiaamun teemana olivat Joulun tapahtumat ja "Tapahtui niinä päivinä..." teemaan sopi hyvin kurun pohjalla olevat lumiset alueet.

Isokuru päättyy Pyhänkasteen lammelle ja -putoukselle. Tänne tuotiin aikanaan lappilaisia kasteelle, vanhan Seita-tunturin juurelle. Upean hieno paikka oli nytkin virkistyksenä leirijoukollemme. Eväitä pitikin tankata kunnolla, jotta jaksettiin kiivetä pitkän pitkä porrasreitti ylös Uhriharjulle. Loppumatka oli jo leppeämpää kulkua ja maisemat antoivat puhtia väsyneille pohdiskelijoille ja vaeltajille.

Pyhätunturin rinteet kertovat vaikuttavasti geologista historiaansa, mutta samalla myös ihmiselämän suuria lainalaisuuksia. Miten pieneksi sitä tunteekaan itsensä Tajukankaan kalliolla tai Kultakeron huipulla. Miten pieni on ihminen ja miten suuri on Jumala. Ja silti Jumala rakastaa meitä ja pitää huolta ja johdattaa, jokaista!

Lapin tuntureilla tuulet ja tyvenet vaihtuvat nopeasti. Auringonpaiste voi muuttua ukkosmyrskyksi tai pilvinen päivä kirkkaaksi ja tyveneksi. Näitä teemoja on pohdittu iltaisin isosten pitämissä koskettavissa iltahartauksissa. Miten tärkeää on tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Elämäntilanteet voivat vaihtua hyvinkin nopeasti. Perheenjäsenet ja rakkaat, jotka ovat nyt vierellä, voivatkin olla yhtäkkiä poissa. Muistinko sanoa miten paljon heitä rakastin? Muistinko kertoa miten tärkeitä he olivat minulle? Näiden kysymysten äärelle meitä ovat saatelleet niin Laura, Sanni kuin Petrakin.

Keskiviikkopäivän oppitunneilla puhuimme siitä, mistä tiedämme, että olemme perheellemme ja ystäville tärkeitä ja rakkaita. Monet kertoivat kuulevansa sen vanhempien kertomana, toiset sanoivat aavistavansa tai toivovansa asioiden olevan näin. Ehkäpä täältä leiriltä palattuamme voisimme kertoa sen paremmin ja rohkeammin toisillemme. Tänään kun kaikki on hyvin, voisin sanoa kiitos, olet tärkeä ja rakas. Sillä rakastetuksi tulemisen ja hyväksytyksi tulemisen tarve on meillä jokaiselle yhtä keskeinen. Isoilla ja pienillä.

Keskiviikkopäivän kunniaksi saimme yhden rakastettavan vieraan. Luminenänmaan seikkailupuiston emännän Tuulikin pikkunen valkoinen pentukoira ( minun on tarkistettava rotu, etten arvaile väärin) saapui iloksemme leirille. Aamusta alkaen se on nuuhkinut meidät kaikki. Moni haluaisi ottaa sen matkamuistoksi kotiin, paljon suloisempaa koiranpentua ei voisi olla! Heikki-kuljettajammekin sanoi, ettei onneksi vaimo ole täällä, sillä tällainen olisi heti kotiin saatava. Pikkukoira pelaa jalkapalloa ja nauttii rapsuttajista mennen tullen. Silläkin on suuri rakastetuksi tulemisen tarve- ja meille se sopii!

Tiistai-iltana iltaohjelman jälkeen Pyhäjärvelle laskeutui sellainen rauha ja iltalepo, joka oli pakko ikuistaa järvenrannalta kuvin. Leiriläiset nukahtivat suhteellisen helposti vaelluspäivän jälkeen, mutta pomot kuuntelivat hiljaisuutta rantakivillä vielä puolille öin. Ei vaan malttanut mennä nukkumaan.

Summa summarum: Leirillä kaikki hyvin, sauna lämpiää, tuoretta pullaa on nautittu, tupatarkastukset tehty, monenlaista taas opittu, pientä kurkkukipua ja päänsärkyä lukuunottamatta ( paitsi Liisa-papin kipeä kinttu) olemme virkeitä ja terveitä. Taivaan Isälle kiitollisia tästä joukosta ja tästä leiristä!

Kesäkelit Pyhällä

Kuvia 8.6. Isokurun reissu

- - - - - - - - - - -

Kuvat 7.6.

Leiripäivä 7.6.

7.6. aamun jumalanpalveluksen pitivät isoset. Leiriolympialaiset olivat kivat. Paras ryhmä oli odotetustikin TATIT, jotka juoksivat tukkihumala-leikissä parhaan ajan. Huomenna luvassa rakkoja, päänsärkyä ja väsynyttä porukkaa eli vaellus Pyhätunturille. Tämä ryhmä on parasta A-luokkaa.
Terveisin: Tatit ja muu Lappi 1

Liisa-papin päiväkirjasta: Parasta A-ryhmää on todellakin tämä leirijoukkomme. Edelleen niin täsmällistä, tunnollista ja sympaattista joukkoa. Kiitos teille vanhemmille ja kotiväelle, että saamme lainata teidän ihania nuorianne ja kulkea heidän kanssaan yhden ehkä elämän merkityksellisimmistä viikoista,tämän rippikoulun ajan.
Täällä koskettavien ja vaikuttavien maisemien keskellä tuntee itsensä pieneksi. Ympärillä jääkausien muovaamat mahtavat tunturit, syvät tunturipurot, uuteen kesään heräävä luonto. Miten voisikaan paremmin kertoa Jumalan luomistyöstä tai ihmeellisestä suunnitelmasta. Tämä kaikki, tunturirakan kivissä piirtyvät muinausmeren ranta-aallot, sadat jäkälät ja sammaleet ja pohjoisen lintujen laulu. Tämäkö voisi olla sattumaa?

Samat kysymykset nousevat mieleen katsellessani näitä nuoria. Miten voisimme tämän rippikoulun aikana välittää heille jotakin siitä turvallisuudesta ja rakkaudesta, jota Taivaan Isä voi nuoren elämään osoittaa. Miten evankeliumi voisi olla jokaiselle se ilosanoma, joka antaa turvallisen perustan koko elämälle? Yhdessä teidän vanhempien ja kotiväen kanssa voimme olla näiden nuorten rinnalla kristittyinä. Kristityn elämä ei rakennu saavutuksiin tai ansioihin, vaan siihen, että olen rakastettu ja armahdettu. Kelpaan juuri tällaisena ja minusta pidetään huolta.

Maanantaipäivä piti sisällään niin olympialaisia, oppitunteja, ryhmiä, ruokailua kuin saunotteluakin. Illan päätteeksi kokoonnuttiin ratkiriemukkaaseen iltaohjelmaan ( melkoisia näyttelijäammattilaisia nämä isoset) ja herkistävään iltahartauteen. Loppupiirin sanat kaikuivat Pyhäjärven tyynellä järven pinnalla: "Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä, se oli KIVA"

Kuvia matkapäivältä

Matkapäivä 1

Ylöjärven kirkon parkkipaikalta alkoi sunnuntaiaamun auringonpaisteessa erinomaisen ripariryhmän matka kohti Pelkosenniemeä. Hieman nitisevän natiseva retkibussimme toi heti mieleen erämeiningin. Ilmastointi toimi välillä enemmän ja välillä vähemmän, mutta kaunis pyhäpäivä matkattiin leppoisasti kohti Pyhää. Heikki-kuljettajan kaasujalka oli tasainen ja turvallinen - niinpä hyvin onnistuivat matkalla päiväunetkin.

Matkalla pysähdyimme tankkaamaan Juustoporttiin, Kokkolan ABC-asemalle sekä lounastauolle Tupoksen ABC-asemalle ja vielä "nesteytykselle" Rovaniemen Nesteelle. Jossakin vaiheessa nesteytyksen "hätä" tilanne noudatti asteita 94 tai 96, mutta vesivahinkoja ei reissulla kuitenkaan tapahtunut, vaikka joku huuteli tilanteen olevan jo 150 ( kuulosti isosilta!). Sitä suurempi helpotus mitä suurempi hätä...onneksi Asko tarkisti pään kallistusasteita eikä kenelläkään vaihtunut väri, eikä lirinöitä ja lorinoita kuulunut.

Asko kehui ja ylisti upeata ripariporukkaamme mennen tullen, ylistyskuoroon yhtyivät myös vetäjät Liisa, Laura ja leirin varajalkoina ja juoksupoikana toimiva Juha. Miten mahtavaa kulkea porukalla joka on näin jämpti, täsmällinen, aktiivinen, tunnollinen, kunnollinen, iloinen, tyytyväinen, levollinen, rentoutunut, erinomainen, mahtava ja ihana. Tämä siis tarkoittaa pikkuisia ja isosia ja apuria. Vetäjät eivät ole ihan niin hyväkuntoisia - siksi leirin "tädit ja sedät" vaihtoivat keskenään polvitukia, suolakääreitä, fysioterapeuttisia vinkkejä, venytysohjeita ja ...suklaata ja turkinpippuria. Liisa-pappi ehdotti Askolle suolavettä sukkaan -siispä jos Asko noudattaa annettuja ohjeita, viikolla kuljetaan loiskis vaan...

Sunnuntai-iltana oltiin hyvissä ajoin Pyhäjärven kylän Oravarannan Luminenässä. Lunta näkyi Luoston ja Pyhän rinteissä, laskettelijoita sentään ei, muutama poro kuitenkin. Tuulikin keittiössä meitä evästettiin ja Laura-isosen koskettavan iltahartauden jälkeen oli aika piiloutua peittojen alle. Uni tuli helposti

MAANANTAI 7.6. Auringon paistetta, lämpötila plussan puolella
Säätiedotukset lupaavat sadetta, mutta tietysti täällä paistaa aurinko! Eikä ole näkynyt itikan ötökän sääskihyttystä. Paitsi yksi vieraili Pohjoispohjanmaalla Marleenan silmäkulmassa! Hus! Puuro oli hyvää, isoset ja apuri saarnailivat ja puhuivat hyvin aamujumiksessa ja Asko opasti miten itsenäistyä turvallisin mielin.

Mitäs sitä muuta maanantaiaamupäivänä tarttis. Kivoja kavereita, leppoisaa leirimieltä ja Oravarannan hienon riparin ja Oravarannan hienon riparin!

Tää on kivaa!

Kirjoitti leiripäiväkirjan osan 1 Liisa-pappi

Lappi 1 -ripari starttaa Ylöjärveltä sunnuntaina

Tämän nettipäiväkirjan kautta voit seurata Lappi 1 –rippikoululeirin tunnelmia lähdöstä maaliin. Tervetuloa mukaan matkalle!